Pellagra ja Niasiini "Pellagra- Preventive factor (Pelle Agra = karkea iho)

Dermatitis Diarrhea, Dementia, Stomatitis, Glossitis  

Arno Forsiuksen tekstiä pellagrasta

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/niasiini.html
SITAATTI

Niasiini ja pellagra
Pellagra on ollut aikaisemmin yleinen, ensisijaisesti iho-oireina ilmennyt sairaus, jota esiintyi vuosittain sadoilla tuhansilla ihmisillä ympäri maailmaa. Taudin syystä kiisteltiin vielä 1940-luvulla, vaikka silloin oli jo olemassa varmaa näyttöä siitä, että kyseessä oli vitamiinin puutteesta johtunut sairaus. Seuraava kertomus osoittaa, miten vaikeaa puutostautien syiden selvittäminen on aikaisemmin ollut.
Pellagran taudinkuvalle on ominaista punoittavan, karhean ja hilseilevän ihottuman esiintyminen erityisesti valolle alttiissa ruumiinosissa, siis kasvoissa ja kaulalla sekä ylä- ja alaraajojen kärkiosissa ja lisäksi myös sukuelimien alueella. Taudin kestäessä pidempään iho muuttuu tummaksi, läiskäiseksi ja likaisen näköiseksi. Kun ranskalaiset diplomaatit moittivat Kristiinaa (1626–1689), Ruotsin kuningatarta, likaisten käsien vuoksi, on syynä saattanut todellisuudessa olla pellagra. Vähitellen ihoon tulee paksuja rupia, jotka irtautuvat, jättäen jälkeensä vetistäviä alueita. Niihin pesiytyy puolestaan helposti tulehdusta ja märkimistä aiheuttavia bakteereita. Taudin oireet alkoivat usein keväällä talvikauden heikommasta ravinnosta johtuen.

Pellagra ei ollut kuitenkaan pelkästään ihon sairaus. Tulehdusoireita esiintyi myös suun limakalvolla ja kielessä, minkä vuoksi kieli on punoittava ja voimakkaasti kirvelevä. Lisäksi suoliston ärtyminen aiheuttaa yleensä ripulia. Myös hermokudos vahingoittuu, jolloin ääreishermostossa esiintyy erilaisia vaurioita, ja aivojen toiminta häiriintyy aiheuttaen unettomuutta, masennusta ja tylsistymistä. Pellagraa onkin usein sanottu oireittensa vuoksi kolmen D:n taudiksi: dermatitis (ihottuma), diarrhoea (ripuli) ja dementia (tylsistyminen). Ennen tehokkaan hoidon keksimistä potilaat ovat tarvinneet vaikeissa tapauksissa sairaalahoitoa ja kuolleisuus on saattanut kohota suureksi. Laitoshoito oli tarpeen varsinkin niillä potilailla, joilla oli keskushermoston oireita.

Espanjan kuninkaan Carlos (Kaarle) V:n lääkäri Gaspar Casal (1679–1759) havaitsi jo vuonna 1735 Asturian Oviedossa rahvaan keskuudessa yleistä tautia, jolla oli nimenä "mal de la rosa" (ruusutauti). Casal julkaisi kuvauksensa taudista vasta vuonna 1762, mutta sitä ennen ranskalainen lääkäri François Thièry (s. 1719) oli ehtinyt selostaa sitä vuonna 1755 eräässä ranskalaisessa sanomalehdessä Casalsin käsikirjoituksen perusteella. Casal piti taudin syynä heikkolaatuista maissia, jota oli alettu viljellä Espanjassa vuodesta 1530 alkaen. Kasvi oli tuotu Espanjaan Amerikasta, kun Kolumbus (1451–1506) oli löytänyt vuonna 1492 meritien sinne, ja tauti tunnettiinkin usein "Kolumbuksen tautina".

Italialainen Antonio Pujati kertoi vuonna 1755, että tautia esiintyi myös Pohjois-Italiassa. Hänen maanmiehensä Francesco Frapolli (k. n. 1773) käytti taudista ensimmäisen kerran nimeä pellagra vuonna 1771. Se juontaa alkunsa sanoista "pelle agra", karkea iho. Hän kirjoitti kirjankin "Animadversiones in morbum vulgo pelagram", jossa on tarkka kuvaus taudista. Tautia kutsuttiin Italiassa myös nimillä "lepra italica" (italialainen lepra) tai "risipola lombarda" (lombardialainen ruusutauti). Espanjassa tauti tunnettiin nimellä "rosa asturica" (asturialainen ruusu) ja Ranskassa nimellä "pelade".

Taudin esiintyminen sai toisinaan hälyttävän laajuuden ja niinpä esim. vuonna 1784 perustettiin Itävallan keisarin Joseph II:n suostumuksella Leganoon erityinen sairaala pellagraa sairastavien hoitamiseksi. Tautia on todettu 1800-luvulta lähtien eri puolilla maailmaa heikon ravitsemuksen yhteydessä. Ranskalainen lääkäri Théophile Roussel (1816–1903) totesi sen vuonna 1840 Espanjassa käydessään paikoin hyvin yleiseksi. Hän epäili vahvasti maissin syöntiä sairauden syyksi. Hän kirjoitti pellagrasta kaksikin teosta, joista jälkimmäinen ilmestyi vuonna 1866. Rousselin käsityksen mukaan taudin esiintymistä olisi voitu rajoittaa sosiaalisia oloja kehittämällä, mutta ei tieteellisen keksinnön avulla. Hänen perustelujensa ansiosta Ranskassa saatiin aikaan edullista kehitystä vähentämällä maissin viljelyä ja lisäämällä karjanpitoa.

Italialainen lääkäri Giovanni Marzari epäili 1800-luvulla pellagran syyksi sitä, että vilja pääsi homehtumaan maissin varastoinnin aikana. Kauan aikaa epäiltiin jotakin myrkkyä pellagran syyksi, ja Lodovico Balardini arvelikin löytäneensä sellaista viljassa esiintyvästä homeesta. Cesare Lombroso (1836–1909) tutki myrkytyksen mahdollisuutta yli parikymmentä vuotta. Italiassa todettiin jopa 100 000 pellagraan sairastunutta vuonna 1902.

Meksikolainen lääkäri Ismael Salas kirjoitti vuonna 1865 väitöskirjan, jossa hän pohti pellagran vähäisyyttä maassaan siitä huolimatta, että maissi oli ollut siellä perusruokana satoja vuosia ja että lihaa ja maitotuotteita käytettiin niukasti köyhyyden vuoksi. Hän arveli syyksi sitä, että asukkaat liottivat maissin kalkkivedessä (kalsiumhydroksidiliuoksessa) ennen keittämistä. Hän päätteli, että tämä käsittely oli desinfioiva ja poisti maissista siinä olevan myrkyllisen tekijän. Myrkkyteoria sai lisää kannatusta, kun Keski-Amerikassa Jukatanin niemimaalla puhkesi laaja pellagraepidemia vuonna 1882 ja tautia oli runsaasti myös Yhdysvalloissa, jonne maissia oli viety kauppatavarana. Pellagran muiksi mahdollisiksi syiksi epäiltiin huonoa ilmaa, perinnöllisyyttä sekä tuntemattomia taudinaiheuttajia, jotka levisivät mahdollisesti hyönteisten välityksellä. Epäiltyjen ravintoaineiden listalla olivat myös ruokosokeri ja puuvillasiemenöljy.
Yhdysvalloissa pellagra lisääntyi selvästi vuoden 1905 jälkeen, varsinkin etelävaltioiden kaupungeissa. Niissä asutusalueiden ulkokäymälöiden hyönteissuojaus oli heikko, minkä vuoksi J. F. Siler ja hänen työtoverinsa päättelivät, että kärpäset leivittivät tartuttavaa ainetta pellagraa sairastavien ulosteista ruoka-aineisiin. Samoihin aikoihin Britanniassa L. W. Sambon arveli, että kyseessä oli alkueläimien aiheuttama ja hietasääskien levittämä tartuntatauti. Tätä teoriaa tuki mm. arsenikkivalmisteilla saatu suotuisa vaikutus taudinkulkuun.

Eräässä Alabaman sairaalassa oli vuonna 1907 runsaasti pellagraa ja kuolleisuus tautiin oli 64 %. Sen johdosta Yhdysvaltojen terveysvirasto Public Health Service alkoi tutkia pellagran syitä. Vaikka taudin aiheuttajaa ei varmuudella tunnettu, saatiin Yhdysvalloissakin edullisia tuloksia, kun ravinnon tuottamista muutettiin Ranskassa aikaisemmin toteutetulla tavalla.
Joseph Goldbergerin (1874–1929) kaksi vuotta kestäneet tutkimukset varmistivat vuonna 1916, että pellagran syynä oli jonkin olennaisen ravintotekijän puute. Hän totesi, että pellagraa esiintyi orpokotien ja mielisairaaloiden hoidettavissa, mutta ei henkilökuntaan kuuluvissa. Kun hoidettavien ruokaan lisättiin munia ja maitoa, he paranivat taudista. Goldberger yritti myös tartuttaa tautia itseensä ja eräisiin muihin lääkäreihin, mutta tuloksetta. Kun sen sijaan eräitä vapaaehtoisia miehiä ruokittiin pelkällä maissiruoalla, ilmaantui heille kivespusseihin tyypillinen pellagran ihottuma.

Goldberger selvitti myös taloudellisen tilan merkitystä pellagran esiintymiselle. Hän totesi, että maaseudulla tautiin sairastuivat vuokraviljelijät ja kaupungeissa köyhät, jotka olivat sidoksissa pelkästään maissia tuottavaan maatalouteen. Heidän ravintonsa oli puutteellista tärkeiden ravintotekijöiden osalta ja pellagraan sairastuttiin, koska oltiin köyhiä. Goldbergerin työstä tuli epidemiologisen tutkimuksen mallimenetelmä.
Maidosta 1910-luvulla löydetty vesiliukoinen vitamiini sai nimen B-vitamiini. Siitä osa oli beriberiä parantavaa ja ehkäisevää B 1 -vitamiinia, joka tuhoutui nopeasti lämmössä. Osa B-vitamiinista ei tuhoutunut lämmössä ja se sai nimen B 2 -vitamiini, jonka todettiin ehkäisevän pellagran syntyä. Goldberger löysi tutkijaryhmänsä kanssa 1920-luvulla lähes sattumalta hiivasta runsaasti tätä pellagraa ehkäisevää tekijää eli PP-tekijää ("Pellagra Preventive factor"). Hiivan antaminen hoidoksi poisti jo muutamassa päivässä koe-eläinten oireet ja hiivasta tuli tehokas ja halpa ehkäisykeino väestölle. Goldberger jatkoi työtään maksauutteen parissa ja myös siinä todettiin olevan PP-tekijää.

Goldbergerin kuoltua tutkimukset etenivät muutaman vuoden väliajan jälkeen 1930-luvulla. H. von Euler ja hänen tutkijatoverinsa osoittivat vuonna 1935, että nikotiinihappo, joka muuttui elimistössä niasiiniksi eli nikotiinihappoamidiksi, oli ihmiselle välttämätön vitamiini. Conrad Adolf Elvehjelm (1901–1962) puolestaan eristi vuonna 1937 niasiinin maksasta ja totesi, että sen avulla voitiin muutamassa päivässä parantaa koirilla esiintyvä pellagra eli "mustakieli" -tauti sekä ihmisen pellagra. Niasiinin osoitettiin olevan sama aine kuin PP-faktori ja sen jälkeen Tom Spies alkoi käyttää hyvällä menestyksellä niasiinia pellagran hoitoon. Niasiinia pystyttiin valmistamaan synteettisesti lääkekäyttöön jo muutaman vuoden kuluttua. Samalla voidaan mainita, että Casimir Funk (1884–1967) oli eristänyt nikotiinihapon vuonna 1913 riisinkuorista, mutta sen osuus pellagran synnyssä ei paljastunut vielä silloin.

B 2 -vitamiiniksi nimetystä ravintotekijästä oli löydetty vuosien mittaan kolme eri ainetta, nikotiinihappo, riboflaviini ja pyridoksiini, jotka olivat kaikki vitamiinin tavoin vaikuttavia aineita. Nikotiinihapon ja niasiinin merkityksen selvittyä oli myös vitamiinit oli nimettävä uudelleen, jolloin riboflaviinista tuli B 2 -vitamiini, niasiinista B 3 -vitamiini ja pyridoksiinista B 6 -vitamiini. Niasiinista käytetään nykyään hyvin harvoin nimeä B 3 -vitamiini.

Niasiinin tai nikotiinihapon tarve ihmisellä on noin 15–20 mg vuorokaudessa. Niasiinin tärkeimmät lähteet ovat maksa, liha, kala, maito, muna, kokojyvävilja, vehnän alkiot, oluthiiva ja eräät hedelmät. Koska maississa on hyvin vähän niasiinia, on myynnissä oleviin maissimuroihin ja muihin maissituotteisiin lisätty niasiinia. Nykyään pellagraa esiintyy maailmassa melko harvoilla alueilla köyhyyteen, alkoholismiin, nälänhätään tai sotiin liittyvästä ravinnonpuutteesta johtuen.

Erään tammikuussa 2005 esitetyn tiedustelun johdosta lisätään kirjoituksen loppuun joitakin harvinaisia syitä, jotka voivat johtaa pellagran esiintymiseen. Koska tryptofaani, eräs ns. essentielleistä eli olennaisista aminohapoista, on niasiinin aineenvaihdunnan kannalta tarpeellinen aine, voi sen puute ravinnossa vaikuttaa pellagran syntyyn. Esim. maississa on hyvin vähän tryptofaania. Sairauksista niasiinin puutteeseen voivat johtaa vaikeat suolistosairaudet, harvinaiset tryptofaanin synnynnäiset aineenvaihduntahäiriöt sekä pahanlaatuinen karsinoidioireyhtymä. Lisäksi niasiinin vajausta voi syntyä tuberkuloosin ja syöpätautien lääkehoitojen yhteydessä, sillä eräät käytetyistä lääkkeistä vaikuttavat haitallisesti niasiinin aineenvaihduntaan elimistössä. Pellagra ei ole perinnöllistä, mutta koska esim. tryptofaanin synnynnäiset aineenvaihduntahäiriöt ovat perinnöllisiä, voi alttius pellagraan periytyä ainakin sen yhteydessä.

Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2004. Kirjoituksen lopussa oleva kappale harvinaisista pellagran syistä on lisätty tammikuussa 2005. Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2005: 14: 1592.

Kirjallisuutta:
Abderhalden, R.: Vitamine, Hormone, Fermente. Ein Buch für Ärzte, Biologen und Studierende. Dritte, neubearbeitete und ergänzte Auflage.
 Benno Schwabe & Co Verlag, Basel. Printed in Switzerland 1946.
Bynum, W. F. and Porter, R. (editors): Companion Encyclopedia of the History of Medicine. Volume 1–2. Routledge. Reprinted in Great Britain 1994. First published 1993.
Cecil, R. L. (ed.): A Texbook of Medicine. Seventh Edition, Illustrated. W. B. Saunders Company. Philadelphia 1949.
[The] Encyclopædia Britannica. Eleventh Edition. Vol. 21. New York 1911.
Kiple, K. F. (ed.): The Cambridge Historical Dictionary of Disease. Cambridge University Press. Printed in USA 2003.
Maxcy, K. F.: Rosenau Preventive Medicine and Hygiene. Seventh Edition. USA 1951.
Müller, R.: Hygiene. Luft, Boden, Wasser, Nahrung, Kleidung, Körperpflege, Wohnung, Gewerbe, Eugenik. Vierte, verbesserte Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin – München 1949.
Møller, K. O.: Farmakologi. Det teoretiske grundlag for rationel farmakoterapi. 3. Udgave. Nyt Nordisk Forlag Arnold Busk. Kjøbenhavn 1946.
TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON

Refeeding Torsten Mossbergin mukaan

T. Mossberg: Start av intravenös nutrition- refeeding.
.In:  Klinisk Nutrition och vätskebehandling.  1998.  P.  69.


Vid såväl ren svält som svält i samband med svår sjukdom, t ex. cancer,  sjunker den basala ämnesomsättningen, entsymsystemen utarmas och kroppstemperaturen sjunker.
Nälkätilassa tai  vaikeaan sairaauteen kuuluvassa nälkiintymisessä( esim syövässä)  perusaineenvaihdunta alenee, entsyymijärjestelmät tyhjentyvät ja kehonlämmöt laskevat.

En adaptation  till lågt protein- och energiintag sker. ( Se: Metabolism vid svält)
Tapahtuu sopeutuminen  alnetuneeseen proteiininsaantiin ja energiansaantiin, kuten tiedetään nälän aikaisesta aineenvaihdunnasta. .


När en sådan patient tillförs näring intravenöst kan överbelastningssymtom uppkomma.
Jos nyt tällainen potilas saa suonensisäistä ravitsemusta, voi ilmetä ylikuormitusoireita.

Tillståndet har mest iakktagits i början av en period av intravenös nutrition och kallas  refeeding syndrome.  Tilaa on havainnoitu eniten suonensisäisen ravitsemusjakson aikana ja sitä sanotaan refeeding oireyhtymäksi.


Störst risk  för ett sådant överdoseringssyndrom finns om energitillförseln vid den intravenösa nutritionen baseras på kolhydrat och mängden  kolhydrat överstiger behovet.
Tuollaisen yliannostusoireyhtymän riski  on suurimmillaan, jos suonensisäinen  ravitsemus perustuu hiilihydraatteihin ja  jos  niiden määrä ylittää hiilihydraattien tarpeen.

Syndromet finns även beskrivet vid fullständig intravenös nutrition given i doser motsvarande patientens normalbehov till kraftigt malnutrierad patient.
Tätä oireyhtymää on kuvattu myös vahvassa malnutritiotilassa olevilla potilailla, jos heille annetaan  täydellistä suonensisäistä ravintoa  annoksissa, jotka vastaavat heidän normaalitarpeitaan.

De symtom som kan uppkomma framgår av bild (74). Kuva (74)  luettelee mahdolliset esiintyvät oireet.
Symtom, Oire, Lab Värden, Laboratorioarvot
Snabbt ökande vikt, Nopeasti kohoava  paino
Stigande kroppstemperatur, Kohoava kehonlämpö
Ödem, Turvotus
Cirkulation, Verenkierto: 
Bröstsmärtor, Rintakipuja
Takykardi, Nopea pulssi
Arytmier, Rytmihäiriöitä
Hypotension, Matala verenpaine
Respiration, Hengitys
Lungödem, Keuhkopöhö
Pneumoni, Keuhkokuume
ARDS
Gastrointestinala blödningar, Mahasuolikanavan verenvuotoja
Lab Värden, Laboratorioarvot
S-glukos  stiger, S-Glukoosi nousee.
S-Na stiger, Seerumin Natrium nousee
S-K sjunker, Seerumin Kalium laskee
S-Mg sjunker, Seerumin Mg laskee
 S-Fosfat sjunker, Seerumin fosfaatti laskee
EKG: Q-T tid förlängning, Q-T aika pitenee

Mekanismen bakom syndromen är sannolikt att man vid svält får en kraftig extracellulär vatten- och natriumretention. Samtidigt har patienten magnesium-, kalium- och fosfatbrist.
Mekanismina tässä oireyhtymässä lie vahva  veden ja natriumin pitäytyminen solun ulkopuolella  ja samaan aikaan vallitseva solun sisäinen magnesiumin, kaliumin ja fosfaatin vaje. 

Under svälten har proteinnivåerna sjunkit och enzymsystemen utarmats. Nälkätilan aikana on proteiinipitoisuudet alenneet ja sen takia entsyymijärjestelmät ovat tyhjentyneet ( Entsyymit ovat proteiineja eli valkuaisaineita).

Vid tillförsel av större mängder näringsämnen kommer enzymsystemen inte att räcka till för omhändertagande av dessa. Natriumvattenretentionen leder till akut extracellulär expansion.
Annettaessa suurehkoja ravintoainemääriä entsyymijärjestelmät eivät kykene käsittelemään niitä. Natriumin ja veden pidättyminen johtaa akuuttiin solunulkoiseen tilavuuden kasvuun.

Eftersom hjärta som lungor är påverkade av malnutritionen förmår de organen inte möta belastning av näringssubstrat i dos som med flera 100% överstiger den patienten intagit under svältperioden.
Koska aliravitsemus vikuuttaa  niin sydäntä kuin keuhkoa, niin nämä elimet eivät kykene kohtaamaan sellaista ravinnekuormitusta,   mikä on  monta sataa prosenttia  suurempi kuin  potilaan nälän aikainen.

Vid start av fullständig intravenös nutrition (Total Parenteral Nutrition, TPN)  bör man således vara försiktig och anpassa tillförseln efter patientens kroppsvikt och behov.
Aloitettaessa täydellinen suonensiäsinen ravitsemus (TPN) on oltava varovainen ja sovellutettava se  potilaan kehonpainoon ja tarpeeseen.

Man bör börja tillförseln med motsvarande 80% av behovet och sedan långsamt öka under loppet av 3-5 dagar till 100% av det kalkylerade behovet.
On aloitettava antamalla 80% tarpeesta ja sitten lisättävät hitaasti 3-5 päivän  aikana  vastaamaan 100% lasketusta tarpeesta.

Ökningen  av tillförseln måste ske under iaktagande av kroppsvikt och kroppstemperatur, natrium,  fosfat och magnesium i serum. 
Ravitsemuksen lisäämisessä on huomioitava kehonpaino ja kehonlämpö, seerumin natrium, fosfaatti ja magnesium

Hjärt- och lungfunktionen  bör kontrolleras med hjälp  av EKG och lungröntgen. Sydämen ja keuhkojen toiminnat tulee kontrolloida EKG:n ja keuhkoröntgenin avulla.

Vid kroppsviktökning över 250 g per dygn, ökande kroppstemperatur, takykardi och ödembildning bör dosen energi och kväve minskas. 
Energian ja typen antoa on vähennettävä kun kehonpaino nousee yli 250 g vuorokaudessa,  kehonlämpö  on nousuun päin, ilmenee takykardiaa ja turvotuksia.

T Mossbergin Kliinisen nutrition kirja

Kun kymmenen vuotta siten olin dietetiikan kurssilla, käytettiin siellä Torsten Mossbergin  kirjan 9. painosta oppikirjana: Klinisk nutrition och vätskebehandling. 1998. Tästä on uudistettukin painos olemassa ja saatavilla kaupoissa tai kirjastoissa:

Klinisk nutrition och vätskebehandling

Author

By Torsten Mossberg

Type and year

(Bok, 2001)

Language

Svenska

Pages

104 pages

ISBN

ISBN 91-49-13647-X

Kirjoitan tähän aiemman painoksen sisällysluettelon: Sisällysluettelo antaa koko joukon sanoja ja käsitteitä,  joita ravitsemustiede käyttää. Suomennan ruotsalaisen  termin.


Förord, Alkulause

Inledning, Johdanto

Historik, Historiasta

Malnutrition, konsekvenser av malnutrition; Förekomst av malnutrition: Malnutritio, sen seuraamuksista ja esiintymisestä

Biokemi-fysiologi; Biokemia ja Fysiologia :
Kroppens sammansättning, Kehon koostumus
Vatten, Vesi
Rubbningar i vatten-elektrolytomsättningen, Häiriöitä veden ja elektrolyyttien aineenvaihdunnassa
Syra-basbalans, Happo-emästasapaino
Biologisk energi, Biologinen energia
kolhydratmetabolism, Hiilihydrattiaineenvaihdunta
Fettmetabolism. Rasva-aineenvaihdunta
Aminosyrametabolism, Aminohappoaineenvaihdunta
Metabolism vid svält, Nälänaikainen aineenvaihdunta
Metabolism vid trauma och sepsis, Trauman ja verenmyrkytyksen aikainen aineenvaihdunta

Bedömning av näringstillstånd, Ravitsemustilan arviointi

Vätskebehandling, Nestehoito
Planering av vätskebehandling, Nestehoidon suunnittelu
Preoperativ vätskebehandling, Operaatiota edeltävä nestehoito
Peroperativ vätskebehandling, Operaationaikainen nestehoito
Postoperativ vätskebehandling, Operaationjälkeinen nestehoito
Blodersättning, Veren korvaus
Kolloidtillförsel, Kolloidin anto
Chock  och trauma, Shokki ja trauma

Behov och intravenös tillförsel av näringsämnen, Ravintoaineitten tarve ja suonensisäinen anto
Osmolalitet, Osmolaliteetti
Vatten, Vesi
Energi, Energia
Kolhydrater, Hiilihydraatit
Fett, Rasva
Kväve, Typpi
Mineraler och spårämnen, Mineraalit  ja hivenaineet
Vitaminer, Vitamiinit
Blandbarhet och tillsatser, Sekoittuvuus ja lisäaineet
Intravenös nutrition med storpåse, Isolla pakkauksella suoritettu suonensisäinen ravitsemus
Refeeding, Refeeding

Nutrition vid olika sjukdomstillstånd, Ravitsemus eri tautitiloissa
Preoperativt, Ennen operaatiota
Postoperativt, Operaation jälkeen
Posttraumatiskt, Trauman jälkeen
Brännskador, Palovammat
Andningsinsufficiens, Hengityksen vajaatoiminta
Akut pankreatit, Akuutti haimatulehdus
Infektionssjukdomar, sepsis, Tulehdustaudit, verenmyrkytys
Cancer, Syöpä
Benmärgstransplantation, Luuytimensiirto
Inflammatorisk tarmsjukdom, Tulehduksellinen suolistotauti
Medvetslöshet, Tajuttomuus
Neurokirurgisk ( skallskadad) patient, Neurokiruginen (kallovammainen) potilas
Leverinsufficiens, Maksan vajaatoiminta
Njurinsufficiens, Munuaisen vajaatoiminta


Enteral nutrition (EN),  Suoleen annettu ravitsemus

Program för fullständig intravenös nutrition (TPN), Täydellisen suonensisäisen ravitsemuksen ohjelma
Perifer ven, perifeerinen laskimo
Central ven, Sentraalinen laskimo
Venport, Laskimoportti
Åtgärder vid misstänkt katetersepsi, Toimenpiteet epäiltäessä katetriperäistä verenmyrkytystä
Handläggning av partiell eller komplett ocklusion av venport eller  centralt venkateter (CVK)
Miten toimia , kun laskimoportti tai  sentraali laskimokatetri tukkeutuu osittain tai kokonaan
Val av venkateter, Laskimokatetrien valinta
Infusionhastighet, Infuusionopeus

Kontroll och övervakning (monitoring), Kontrolli ja valvonta, monitorointi
Kontroll av behandlingsresultat, Hoitotulosten kontrollointi
Kontroller för att undvika biverkningar, Sivuvaikutuksien välttämiseksi suoritettavat kontrollit
Kontroll av fettelimination, Rasvan eliminoitumiskyvyn kontrollointi
Laboratorieanalyser, Laboratorioanalyysit
Energibalans, Energiatasapaino

Avslutning, Loppulause

Appendix- tabeller, Liite- taulukoita
Rekommenderad tillförsel av näringsämen till vuxna, Aikuisille suositelturavintoaineiden anto
Kolhydratlösningars sammansättning, hiilihydraattiliuosten koostumus
Kristalloida lösningar, Kirkkaat liuokset
Kolloiders sammansättning, Kolloidien koostumnus
Vätskor för acidosbehandling, Asidoosin hoitoon käytettyjä nesteitä
Vätskor för alkalosbehandling, Alkaloosin hoitoon käytettyjä nesteitä
Tillsatslösningar, Lisäaineliuoksia
Vitaminer, Vitamiineja
Fettemulsioner, Rasvaemulsioita
All- in- one beredningar, All- in one valmisteita
Aminosyralösningar, Aminosyrainnehåll, Aminohappoliuoksia, aminohapposisältö
Några lösningars innehåll av fosfat, Joidenkin liuosten fosfaattisisältö
Tabell för beräkning av infusionshastighet, taulukko, jonka avulla voi laskea infuusio( tiputus) nopeuden

Litteratur, Kirjallisuutta

Sökordsregister, Hakusanaluettelo

Aliravitsemuksen ehkäisy ja hoito

Tästä aiheesta on Ruotsin Sosiaalihallitukselta  tullut ohjeellinen julkaisu  2011
 http://www.socialstyrelsen.se/publikationer2011/2011-9-2

Tautiin liittyvästä malnutritiosta

Löysin täkäläisen, göteborgilaisen väitöskirjan allaolevan otsikon aiheesta nyt 3.9. 2010 kirjastokäynnilläni: Tautiin liittyvä aliravitsemus, energiatasapaino, kehon koostumus ja toiminnallinen kapasiteetti mahasuolikanavan ylemmän osan laajan operaation jälkeen potilailla, jotka saavat suun kautta ravintsemuksellista tukihoitoa.


LÄHDE: Copland Lotta. Disease related malnutrition (DRM), energy balance, body composition and functional capacity in patients on oral nutritional support after major upper gastrointestinal surgery.
Sjukdomsrelaterad undernäring, energibalans, kroppssammansättning och funktionsförmåga hos patienter med kostbehandling efter stor kirurgi i övre magtarm kanalen.
ISBN 978-01- 628-8073-6.
http://jonseredsherrgard.gu.se/ViewPage.action?siteNodeId=104651&languageId=100000&contentId=-1&eventId=1769827928


Abstrakti oli ruotsiksi, joten alla olen siteerannut ruotsia abstraktista ja englantia taas varsinaisen väitöskirjan puolelta joitain taustaan kuuluvia asioita suomentaessani.

• Mitä eri seikkoja energiatasapainosta otettiin esille tässä väitöskirjatyössä?

Energiatasapainon osatekijöitä tutkittiin:

* Energian otto , siis mitä henkilöä söi ( nelipäiväinen ruokapäiväkirja)
Energiintag (4-dagars matdagbok)

* Energiatalous, energia-aineenvaihdunta lepotilassa ( epäsuoralla kalorimetrialla)
Energiomsättning i vila ( indirekt kalorimetri)

* Fyysisen aktiviteetin mittaus (ActiReg) ja haastattelu siitä, mitä henkilö oli tehnyt päivän kuluessa ( Kyselykaavakkeena oli muokattu HPAQ)
Fysisk aktivitet, aktivitetsmätaren ActiReg, och aktivitetsintervjun, HPAQm.

* Energian kokonaiskäyttö TEE, (DLW) käyttämällä apuna kaksoismerkattua vettä.
Totala energiförbrukningen, Total Energy Expanditure (TEE) beräknad med hjälp av dubbelmärkt vatten, DLW.

* Kehon kokoomus ja energiavarastojen mittaus DXA- menetelmällä.
Kroppens sammansättning och energiförråd mättes med Dual energi X- ray Absorptionmetry (DXA)

* Funktiokyky mitattiin maksimaalisena työkykynä matonkävelytestillä.
Funktionsförmåga mättes som maximal arbetskapacitet med ett test på gångmatta.

HPAQ kyselykaavake tulee lyhennyksenä sanoista Hyrin Physical Activity Questionnaire ( förkortning).

Aktiviteettia monitoroitiin ActiReg- menetelmällä. ActiReg= activity monitor et (a dedicated software) Actical C.

Laskuissa käytettiin ohjelmaa KOSTSVAR ( AIVO, Stockholm) ( Beräkningsprogram)
Tiedot ravintoaineista otettiin ruotsalaisesta tietueesta. Swedish National Food Composition.

JOITAIN MUISTIINPANOJA ABSTRAKTIN TEKSTISTÄ

* Kirurgisen toimenpiteen jälkeen seurasi negatiivinen energiatasapaino - 340 kcal ( miinus 340 kilokaloria) päivässä mikä johti 26 %:seen painon laskuun 12 kuukaudessa. Hupenevaa painoa osoittavat potilaat menettivät enemmän lihasmassaansa ja työkykyään kuin ne joilla paino oli stabiili ja energiatasapaino säilynyt.

Efter kirurgiska ingrepp noterades negativ energibalans miinus 340 kcal per dag. Då kunde vikten gå ner 26% i 12 månader. Viktförlorande patienter i negativ energibalans förlorade mer muskelmassa och minskade sin arbetsförmåga jämfört med viktstabila patienter i energibalans.

* Tässä esitetään käsite DRM, taudista johtuva aliravitsemus, disease related malnutrition . Seikkoja jotka tässä yhteydessä mainitaan on mm anoreksia, nielemisvaikeudet, syömisvaikeudet. Toisaalta energiansaanti saanti on matala ja ravitsemuksellinen tasapaino voi olla sen takia negatiivisella puolella ja toisaalta taas aliravitsemustilan kehittymiseen vaikuttaa metaboliset, rakenteelliset, funktionaaliset ja psykologiset muuntumiset

* Yleensä tehdään tällainen yhtälö
energian saanti = energian kulutus.
* Energy Intake (E.I.) = total energy expenditure (T.E.E.).

Näillä henkilöillä T.E.E. on muuttumaton tai alentunut, koska fyysinen aktiviteetti on hieman alempi. Tätä T.E.E. -tekijää (yhtälön oikeaa puolta) moduloimalla ei kuitenkaan tule pyrkiä normalisoimaan yhtälöä. Sen sijaan voidaan korjata asiaa ( yhtälön vasemmalla puolella) lisäämällä energian ottoa, kun se on liian vähäinen ja tämä on tehokkain tapa estää ennalta taudista johtuvaa aliravitsemusta. Energialisä tietysti on taas ruokaa tässä yhteydessä.

TERMINOLOGIAA
Laskuissa tarvittiin useita termejä kuten
FFM, fat free mass, kehon rasvattoman osan paino
FFMI, FFM-indeksi
MET, metabolic equivalents, metabolinen ekvivalentti
PAL, physical activity level, fyysisen aktiviteetin taso
PAR, physical activity rate , fyysisen aktiivisuuden tahti
PAEE, physical activity energy expenditure, energia joka kuluu fyysiseen aktiivisuuteen
TBSMM, total body skeletal muscle mass, kehon luustolihasmassa
TBSMMI, sama indeksinä
4D-FR, neljän päivän ravintorekisteröinti, ruokapäiväkirja

USEITA ALIRAVITSEMUKSEN MÄÄRITELMIÄ MAINITAAN

• (1) Elian määritelmä aliravitsemuksesta:

* Malnutritio on tila, jossa on vajavuutta tai liikamäärää tai epätasapainoa energian, proteiinin tai muiden ravinteiden saannissa siinä määrin että esiintyy mitattavissa olevia haittavaikutuksia kudoksissa, kehon muodossa, koossa tai kehon kokoomuksessa ja funktiossa ja kliinisessä lopputuloksessa.
* A state of nutrition in which a deficiency or excess or imbalance of energy, protein and other nutrients causes measurably adverse effects on tissue/body form (body shape, size and composition) and function , and clinical outcome.

DRM, taudista johtuva malnutritio kehkeytyy kahta paralleelia prosessia, jonka kulku vaikuttuu siitä, aiheuttaako tauti infektiota vai ei.
DRM develops by 2 parallel process and the course is affected by whether the disease cause an inflammation response or not.

Näillä potilailla E.I. = T.E.E yhtälössä on yhtälön oikeaan puoleen vaikutusta fyysisellä aktiviteetilla. Operaatiotilanten ja kunnon takia tämä on hieman alentunut mikä vaikuttaa siten, että eneregian oton tarve sinänsä on numeerisesti ottaen pienempi luku.
T.E.E. is unchanged or lower than normal due to reduction in physical activity.

Mutta tätä tekijää, T.E.E. moduloimalla esim vähentämällä ennestään tilapäisesti alentunutta fyysista aktiviteettia (siis olemalla vielä enemmän paikallaan levossa) ei kannata tehdä, vaan järkevin tapa korjata yhtälö on lisätä energian ottoa ( ruoan saantia siis) eikä vähentää teennäisesti T.E.E. tekijään vaikuttavan P.A.L kertoimen numeroarvoa. Lisäksihän toivotaan toipumista , rekreaatiota, ja fyysisen aktiviteetin kyvyn nousua.( PAL pienimmillään lähenee numeroa 1,0- 1,1 mikä vastaa kehon pelkkää perusaineenvaihduntaa ihmisen olessa levossa liikkumatta. Sehän taas lisää kirurgisen potilaan muita riskejä rheologian taholta).

Siis energian lisääminen ravinnossa on ideana tällaisen operaatiopotilaan painonlaskun estämisessä.
Correction of the low nutritional intake may be one of the most effective methods to prevent and treat D.R.M, disease related malnutrition.

• (2) Soefers et alie määrittelee aliravitsemuksen seuraavasti:

ALIRAVITSEMUS ON SUBAKUUTTI TAI KROONINEN RAVITSEMUKSELLINEN TILA, JOSSA ERI ASTEINEN LIIKA- TAI ALIRAVITSEMUS KOMBINOITUNA TULEHDUKSELLISEEN AKTIVITEETTIIN
ON JOHTANUT SEKÄ KEHON RAKENTEELLISIIN
ETTÄ TOIMINNALLISIIN MUUTOKSIIN.
Malnutrition is a subacute or chronic state of nutrition
in which a combination of varying degrees of over- or undernutrition and inflammatory activity
have led to a change in both composition
and diminished function.

• (3) Miten ICD-10 koodi ilmentää ja määrittää näitä eri tiloja?

• E43 Unspecified protein -energy malnutrition (PEM).

Tarkemmin määrittelemätön proteiinin ja energian puutteesta johtuva aliravitsemus.

(Mikä on diagnosoinnissa BMI-arvon merkitys? BMI on Body Mass Index, kehonpainoindeksi, joka lasketaan arvoista kehonpaino ( kilogrammoissa, kg) jaettuna pituuden neliöllä ( metreissä, m ilmaistuna). ( Luvun neliö tarkoittaa lukua kerrottuna itsellään, kuten geometriassa neliön ala) .
T'ämä saatu indeksi ( kg/m/m) on sitten arvioitu ja luokiteltu aliravitsemuksen, nomaalipainon ja liikapainon alueisiin).

BMI alle 18.5 tai tahatonta painon laskua, mikä on 10% tai vielä enemmän sekä näyttöä suboptimaalisesta ravintoenergian saannista, mikä on johtanut ihonalaisen rasvakudoksen vakava-asteiseen vähenemiseen ja ( tai) vakavaan lihasten surkastumiseen.

BMI under 18.5 or ( and) unintentious loss of weight 10% or over 10%) with evidence of suboptimal intake resulting in severe loss of subcutaneous fat and/ or severe muscle wasting.

• E44.0 Moderate protein energy malnutrition. Kohtalainen proteiinin ja energian puutteesta johtuva aliravitsemus (PEM).

BMI alle 18.5 tai tahatonta painon laskua, mikä on 5-9% sekä näyttöä suboptimaalisesta ravintoenergian saannista, mikä on johtanut rasvakudoksen keskiasteiseen vähenemiseen ja ( tai) keskiasteiseen lihasten surkastumiseen.
BMI under 18.5 or ( and) unintentious loss of weight 5-9 % with evidence of suboptimal intake resulting in moderate loss of subcutaneous fat and/ or moderate muscle wasting.

• E44.1 Mild protein energy malnutrition. Lievä proteiinin ja energian puutteesta johtuva aliravitsemus (PEM)

BMI alle 18.5 tai tahatonta painon laskua, mikä on 5-9% sekä näyttöä suboptimaalisesta ravintoenergian saannista, mikä on johtanut rasvakudoksen lievään vähenemiseen ja ( tai) lievään lihasten surkastumiseen.
BMI under 18.5 or ( and) unintentious loss of weight with evidence of suboptimal intake resulting in mild loss of subcutaneous fat and/ or mild muscle wasting.

• (4) Meijers et al ovat määritelleet DRM siten, että diagnoosiin tulee kuulua vähintäin seuraavat seikat:

* energiavaje
* proteiinin vaje
* FFM alenema Fat Free Mass , kehon rasvattoman osan osuus alenee
Asiaan vaikuttaa heidän mielestään tärkeinä seikkoina funktiot ja inflammaatiotila

DRM diagnoosin kriteerit ovat
tahaton painonlasku, involuntary weight loss
kehonpainoindeksi BMI
ravintoenergian saanti, nutritional intake

• DIAGNOSOIMISKEINOISTA

( joista paras on rehellinen common sense tietysti, käytännön järki ja havaintokyky, esim ihmisen epätavallinen keveys nostettaessa, ihon paperimainen ohuus, kehon nopea kutistuminen iän myötä, jolloin suhteelliset indeksit eivät kerro totuutta).

* Erilaisia mittauskeinoja on ainakin 70 erilaista.
Over 70 tests or tools for detection of malnutrition exist.

* Mitään kansainvälistä sopimusta aliravitsemuksen määritelmästä ei ole lyöty lukkoon. No universal agreement about the definition

* Mitään globaalia mittausmetodiakaan ei ole. No universal method

* Ei ole viitemetodeita eri seulontavälineitten arvioimiseen. Lack of reference methods to evaluate different screening tools.

Nyrkkisääntönä ja yleisvihjeenä mainitaan, että suhteellisena indikaattorina mahdollisesta aliravitsemuksesta on BMI arvo, joka on alle 20.
As an indicator for malnutrition is Body Mass index under 20.

Eri diagnooseilla sairaalaan vuodepaikoille otettujen alipainoisuus on keskimäärin 18% jo sairaalaan tullessa ( 5- 37,5%).

Prevalence of underweight 18% ( 5- 37,5%) in patients admitted with mixed
diagnose.

• Taudista johtuvaan aliravitsemukseen (EDRM) kuuluu liitännäisinä useita seikkoja kuten mm

Immunologiset vasteet ovat huonompia (impaired immune function)
Haavojen paraneminen on viivästynyttä (delayed wound healing)
Toipumisaika pitkittyy (delayed convalescence)
Toiminnallinen kunto ei kohoa (decreased functional status)

* Mitä tämän prosessin hoidon standardisoimieen ja toteuttamiseen kuuluu?

SEULONTA, screening
TUTKIMUS, assessment
HOITO, treatment
SEURANTA JA ARVIOINNIT, monitoring and evaluating
KOMMUNIKAATIO, communication
ja sitten vain ajatusten toteuttamista jokapäiväisessä elämässä ja rutiineissa, establishment, in daily life, routines

* Taudin aiheuttaman aliravitsemuksen hoidon infrastruktuurista ja avaintekijöistä
Infrastructure and key elements

* Ravitsemuksellisen hoidon perustavat rutiinit. Basic routines for nutritional care
* Potilaitten ravitsemuksellisten tarpeiden identifioiminen. Identififying patients nutritional needs
* Yksilöllisen ravitsemuksen järjestäminen. Providing individualized nutritional care when appropriate
* Koetetaan tehdä tavallisesta sairaalaruoasta ravitsemuksellisesti riittoisaa. Making the most out of hospital food
* Soveltuvien tuoteiden valinta. Choosing the right products
* Monivaihetyönä. Multiprocessional working
* Kommunikaatio ja dokumentaatio. Communication and documentations
* Organisaatio ja kuljetukset. Organization and logistics
* Ekonomiset seikat, budjetti ym. Financial management
* Koulutus ja kurssitus. Education
* Toteutusharjoituksia. Training

Kommenttini.
Ruotsissa oli tekeillä vuosituhannen vaihteessa kohorttitutkimuksiin perustuvia käyriä ihmisen normaaleista painokäyristä, jotka kuvaisivat vanhuudessa tapahtuvan (apoptoottisen) kehon pienenemän aiheuttamaa normaalia paino ja pituuskåyrän muutosta kuten pojilla ja tytöillä on omat kasvukanavansa syntymästä n 20 vuotiaiksi kunnes tullaan aikuisen stabiiliin tasoon. Mutta näistä käyristä ei ole sittemmin kuulunut mitään. Nehän riippuvat aikuisen proteiinin ja energian saannista sekä niihin pohjautuvasta DNA peräisestä kudoskorjaantumisesta ja liikunnan tarpeen toteuttamisesta . Ihminen syntyessään omaa tietyn BMI arvon, relevanssin jossa on pituus ja paino. kuollessaan ihminen omaa myös pituuden ja painon, mutta "kuolin- BMI" on ulkoisten tekijöitten alainen seikka. Tie4detään että malnutrition pahetessa on kuolemanriskin BMI alue olemassa miehille ja naisille, ne arvot jotka ovat lähellä syntymä BMI-arvoa, 11-13.

Painostabiliteetin merkityksestä. Obesitasparadoksi

Kääntämistä ja kommentoimista varten 25.8. 2010

• SITAATTI Lääkärilehdestä

https://mail.google.com/mail/?hl=sv&shva=1#inbox/12aa3de4d5cdfcf1

Viktstabilitet ger bättre överlevnad
Väg patienterna!

Göran Nilsson, professor, ­Centrum för klinisk forskning, Centrallasarettet Västerås


Sammanfattat

Viktstabilitet innebär bättre överlevnad än såväl viktuppgång som viktnedgång. Detta gäller även vid fetma och övervikt.

Patienterna bör vägas vid läkarkontroller. Oavsiktlig viktnedgång kan tyda på oupptäckt kronisk sjukdom.
Viktuppgång bör uppmärksammas och föranleda råd om kost och motion.

O Viktstabilitet över fem år innebär bättre överlevnad än såväl viktuppgång som viktnedgång. Detta framgår av en färsk japansk befolkningsstudie [1] av drygt 80 000 personer, 45–75 år gamla. Forskningspersonerna kategoriserades enligt följande:

• viktstabilitet (<2,5>5 kilo
• viktnedgång 2,5–5 kilo
• viktnedgång >5 kilo.

Redan 2,5 kilos viktförändring ökade dödligheten, och ökningen blev än kraftigare då viktförändringen översteg 5 kilo. Mönstret var mest uttalat hos relativt magra personer med kroppsmasseindex (BMI) <22,>25, Tabell I) var endast viktnedgång mer än 5 kilo hos män och mer än 2,5 kilo hos kvinnor förenad med signifikant ökad dödlighet.

* Viktnedgång i finsk och svensk studie

En finsk forskargrupp [2] har undersökt dödlighet och viktförändring över 26 år.
BMI bestämdes åren 1974 och 2000 på 1 114 män som år 1974 inte hade känd kronisk sjukdom (medelålder 47 år).
Männen kategoriserades efter förekomst av fetma/övervikt (BMI >25, Tabell I) som följer:

• BMI >25 både år 1974 och år 2000
• BMI <25>25 år 2000
• BMI >25 år 1974 och <25 år 2000. De tre första grupperna visade ungefär samma totala dödlighet vid 7 års uppföljning från och med år 2000, medan den sistnämnda gruppen, som alltså gått från övervikt/fetma till normalvikt, visade drygt två gånger så hög dödlighet som de övriga. Skillnaden kvarstod signifikant efter justering för ett stort antal kroniska sjukdomar vid uppföljning 2000. Liknande resultat har rapporterats från en Malmö­under­sökning av 5 722 män [3]. Studien avsåg risken för död som inte berodde på cancer bland feta/överviktiga medelålders män. Viktnedgång under en sexårsperiod var en riskfaktor för sådan död vid uppföljning under 16 år. I klass med högt kolesterol Den inledningsvis nämnda japanska undersökningen [1] redovisade förutom total dödlighet också dödlighet i cancer och kardiovaskulär sjukdom. Speciellt hos magra personer var risken för cancerdöd påtagligt ökad vid viktnedgång mer än 5 kilo, medan viktuppgång inte ökade risken signifikant. Viktnedgång, även hos feta/överviktiga, predicerade kardiovaskulär sjukdom. Mer än 5 kilos viktuppgång predicerade död i kardiovaskulär sjukdom, speciellt hos kvinnor.

Viktförändring är således en kraftig riskfaktor i klass med högt kolesterolvärde. Ett hårdraget riskfaktortänkande skulle innebära att man anpassar motion och kost så att vikten hålls konstant även om man är för tjock eller för mager. Men så enkelt är det rimligen inte! För att förstå de refererade fynden behöver vissa begrepp uppmärksammas:

• avsiktlig/oavsiktlig viktnedgång
• den s k obesitasparadoxen
• betydelsen av fettfri vikt, särskilt mus­kelbrist (sarkopeni).

Bantning reducerar dödsrisk
De refererade undersökningarna [1-3]saknade uppgifter om huruvida viktnedgången var avsiktlig eller inte. Avsikt att gå ner i vikt hör till kategorin mjukdata och betraktas ofta med viss skepsis.

Ett par amerikanska undersökningar har specifikt studerat avsiktlig viktnedgång, dvs bantning. En undersökning [4] av 6 391 överviktiga och feta män och kvinnor över 35 år (medelålder 54 år) visade att bantning reducerade dödsrisken oavsett om bantningsförsöket lycka­des eller inte. Detta resultat bestod efter justering för traditionella riskfaktorer och känd kronisk sjukdom.

Liknande resultat har rapporterats från ytterligare en befolkningsundersökning bestående av 41 836 kvinnor i åldern 55–69 år [5].

Oavsiktlig viktnedgång ger anledning att undersöka för eventuell oupptäckt sjukdom. Detta gäller även för feta/överviktiga personer.

De överraskande resultaten [4, 5] att bantningsförsök minskar dödligheten även om effekt på vikten uteblir förmodades ha sin förklaring i att bantningsförsök avspeglar en allmän hälsomedvetenhet, som innebär hälsosam livsföring i många avseenden, t ex beträffande alkohol- och motionsvanor.

Riskfaktor blir friskfaktor

Varför är fetma/övervikt en riskfaktor för sjukdom och död samtidigt som viktnedgång, även hos feta, också är en riskfaktor för död? Evidensen för att fetma/övervikt innebär ökad dödsrisk är överväldigande. Detta gäller särskilt för död orsakad av hjärtinfarkt, stroke, diabetes och leversjukdom.

En sammanställning av 57 prospektiva studier [6] från fyra kontinenter med cirka 900 000 deltagare sammanfattar den starka evidensen för denna ökade dödsrisk som sammanhänger med en ogynnsam riskfaktorprofil för hjärt–kärlsjukdom innefattande högt blodtryck och blodfettrubbningar, bl a högt LDL-kolesterol och lågt HDL-kolesterol.

I kontrast till ovanstående karakteriseras vissa kroniska sjukdomar av en s k obesitasparadox [7, 8], som innebär att fetma/övervikt förvandlas från riskfaktor till friskfaktor. Ordet paradox får tolkas som att fetma har en paradoxal effekt i förhållande till vad som förväntas i ett primärpreventivt perspektiv.

Vid obesitasparadox förbättras överlevnaden ju högre BMI är, med följd att feta patienter får lägre dödlighet än normalviktiga. Kronisk njurinsufficiens, hjärt­svikt, angina pectoris, obstruktiv lungsjukdom, malignitet och ledgångsreumatism är exempel på sjukdomar som uppvisar en obesitasparadox. Fetma orsakar t ex aterosklerotisk hjärtsjukdom, men då sjukdomen väl uppkommit skyddar tydligen rikligt med hull från att sjukdomen leder till snabb död!

Obesitasparadox i högre ålder

Överdödligheten på grund av fetma avtar markant i högre åldersgrupper [7, 9, 10]. Över 80 år, då dödligheten accelererar, blir överlevnaden till och med bättre ju högre BMI är [11]. Vid hög ålder noteras obesitasparadox även utan känd sjukdom.

Tabell II visar andelen feta/överviktiga i svensk befolkning. Det bör noteras att en årsklass av t ex 80-åringar utgör en selekterad grupp överlevare och därför innehåller relativt få personer som är känsliga för fetmans skadeverkningar, eftersom dessa gått ur tiden samtidigt som de som »tål« fetma och/eller vars fetma innebär att de undgått »tärande« kakektiska sjukdomar lever kvar.

Alla med övervikt/fetma har inte en metabol riskprofil. En undergrupp av feta personer med metabolt hälsosam profil har beskrivits [12].

* »Muskelbrist« ger lägre vikt


Viktnedgång till följd av ålder och/eller manifest/dold kronisk sjukdom beror ibland på sarkopeni, »muskelbrist«. Sar­ko­peni innebär låg muskelmassa och är förenad med hög dödlighet [13]. Muskulaturen innehåller cirka 60 procent av kroppens proteinförråd [13]. En hygglig uppfattning om storleken av fettfri kroppsmassa respektive muskelmassa kan fås med modern teknik, exempelvis bioelektrisk impedansmätning.

Förlust av muskelmassa minskar både BMI och kroppsvikt. Muskelmassan avtar under livets gång (1–2 procent per år efter 50 års ålder), vilket motverkas av muskelaktivitet. Viktnedgång kan således bero på såväl sarkopeni som förlust av fett. Sambandet mellan viktnedgång och dödlighet också hos feta kan bero på förlust av muskelmassa och andra fettfria komponenter av män­niskokroppen. Specifik förlust av kropps­fett minskar däremot dödligheten [14].

* Orsaken till viktnedgång hos sjuka och äldre är ofullständigt kartlagd [13].

Möjliga orsaker är minskad insöndring av anabola hormoner (t ex testosteron, östrogen, tillväxthormon, IGF-bindande protein-1) och ökad inflammatorisk aktivitet avspeglad i ökade nivåer av cytokiner, t ex tumörnekrosfaktor alfa (TNF-α) och interleukin-6.

Ateroskleros kanske påverkar vikten

Att viktnedgång hos kroniskt sjuka och mycket gamla innebär ökad risk för död är inte överraskande. Att viktnedgång hos medelålders personer följda under decennier, som i Helsingforsstudien [2] och Malmöstudien [3], är för­enad med ökad mortalitet är däremot överraskande och svårförklarligt. Hypotetiskt skulle man kunna tänka sig någon »subkakektisk« process, som över åren medför ökad dödlighet. Långsamt utvecklande ateroskleros skulle kunna ligga bakom en sådan process.

Den inledningsvis nämnda japanska undersökningen [1] visar faktiskt att viktnedgång hos båda könen, också hos feta/överviktiga, medför ökning av död orsakad även av kardiovaskulär sjukdom. Sambandet mellan ateroskleros och viktnedgång är uppenbarligen ett intressant forskningsområde.

Praktiska slutsatser

• Vågen är ett gammalt fint diagnostiskt instrument, som bör komma till heders. Patienterna bör vägas vid läkarbesök.

• Vid oavsiktlig viktnedgång bör eventuell ännu inte diagnostiserad kronisk sjukdom efterforskas.

• Muskelmassan bör bevaras genom aktivitet, framför allt i de stora muskelgrupperna i nedre extremiteterna. Att cykla och promenera är utmärkt motion.

• På befolkningsnivå sker, speciellt hos män, en kraftig viktuppgång mellan 25 och 55 år (Tabell II) – en viktuppgång som bör förhindras. Regelbunden vägning, gärna dagligen, är en bra rutin som hindrar att kroppsvikten okontrollerat rusar iväg.

* Potentiella bindningar eller jävsförhållanden: Inga uppgivna.


1.Nanri A, Mizoue T, Takahashi Y, Noda M, Inoue M, Tsugane S. Weight change and all-cause, cancer and cardiovascular disease mortality in Japanese men and women: the Japan Public Health Center-Based Prospective Study. Int J Obes (Lond). 2010;34(2):348-56.

2.Strandberg TE, Strandberg AY, Salomaa VV, Pitkälä KH, Tilvis RS, Sirola J, et al. Explaining the obesity paradox: cardiovascular risk, weight change, and mortality during long-term follow-up in men. Eur Heart J. 2009;30(14):1720-7.

3.Nilsson PM, Nilsson JA, Hedblad B, Berglund G, Lindgarde F. The enigma of increased non-cancer mortality after weight loss in healthy men who are overweight or obese. J Intern Med. 2002;252(1):70-8.

4.Gregg EW, Gerzoff RB, Thompson TJ, Williamson DF. Intentional weight loss and death in overweight and obese U.S. adults 35 years of age and older. Ann Intern Med. 2003;138(5):383-9.

5.French SA, Folsom AR, Jeffery RW, Williamson DF. Prospective study of intentionality of weight loss and mortality in older women: the Iowa Women's Health Study. Am J Epidemiol. Mar 15 1999;149(6):504-514.

6.Whitlock G, Lewington S, Sherliker P, Clarke R, Emberson J, Halsey J et al. Body-mass index and cause-specific mortality in 900 000 adults: collaborative analyses of 57 prospective studies. Lancet. Mar 28 2009;373(9669):1083-1096.

7.Kalantar-Zadeh K, Horwich TB, Oreopoulos A, Kovesdy CP, Younessi H, Anker SD, et al. Risk factor paradox in wasting diseases. Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2007;10(4):433-42.

8.Lavie CJ, Milani RV, Ventura HO. Obesity and cardiovascular disease: risk factor, paradox, and impact of weight loss. J Am Coll Cardiol. May 26 2009;53(21):1925-1932.

9.Zamboni M, Mazzali G, Zoico E, Harris TB, Meigs JB, Di Francesco V et al. Health consequences of obesity in the elderly: a review of four unresolved questions. Int J Obes (Lond). Sep 2005;29(9):1011-1029.

10.Elia M. Obesity in the elderly. Obes Res. Nov 2001;9 Suppl 4:244S-248S.

11.Takata Y, Ansai T, Soh I, Akifusa S, Sonoki K, Fujisawa K et al. Association between body mass index and mortality in an 80-year-old population. J Am Geriatr Soc. Jun 2007;55(6):913-917.

12.Karelis AD, Faraj M, Bastard JP, St-Pierre DH, Brochu M, Prud´homme D et al. The metabolically healthy but obese individual presents a favorable inflammation profile. J Clin Endocrinol Metab. Jul 2005;90(7):4145-4150.

13.Muscaritoli M, Anker SD, Argiles J, Aversa Z, Bauer JM, Biolo G et al. Consensus definition of sarcopenia, cachexia and pre-cachexia: Joint document elaborated by Special Interest Groups (SIG) »cachexia-anorexia in chronic wasting diseases« and »nutrition in geriatrics«. Clin Nutr. Jan 7.

14.Allison DB, Zannolli R, Faith MS, Heo M, Pietrobelli A, Vanltaille TB et al. Weight loss increases and fat loss decreases all-cause mortality rate: results from two independent cohort studies. Int J Obes Relat Metab Disord. Jun 1999;23(6):603-611.

BMI , yleistä

BMI on hyvä renki

Kun potilaita tulee lääkärille, se tarkoittaa, että on jotain asiaa, minkä takia halutaan korjausta tilanteeseen. BMI on yksi parametri ( indeksi, joka saadaan jakamalla paino (kg) pituuden(m) neliöllä ( paino/pituus/pituus; kg/m/m)

BMI AJAN FUNKTIONA LAPSILLA, NUORILLA, VARHAISAIKUISILLA
PAL

Aikuisten BMI taulukot perustuvat oikeastaan vain kahden funktion taulukkoon (paino, pituus) Näin ei ole silloin, kun on esim kasvavia koululaisia tai nuoren väen otto asepalveluun. Osa on vielä kasvuvaiheessa, iän muutosksen myötä pituus ja paino muuttuvat normaalitilanteen voidessa vallita joka hetki. Armeijaan menovaiheessa on kyse kansan eliitti-ikäisistä, parhaasta ja voimakkaimmasta osasta kansaa, joka ei todellakaan ole menossa lääkäriin, vaan armeijaan.

http://pediatrics.about.com/cs/growthcharts2/l/bl_growthcharts.htm

Tässä on sokea piste kaikille taulukoille, joita lääkärit voivat vain jollain tavalla soveltaa potilaisiin. Potilaat ovat kuitenkin ikäluokaltaan jo useimmiten keski-iässä tai keski-iän ylittäneitä, jolloin fyysinen aktiviteetti on laskenut , kehon remodelling kaskadin vauhti hiljenemään päin ja rakenteet ovat osin tiivistyneet, osin akkumuloituu ja osin puuttuu tekijöitä. Toisaalta taas ne, joiden aineenvaihduntaa stimuloisi liikunta, saattavat hankkia vähemmän tätä stimulusta (PAL matala)

Nuoriväki, joka liikuu paljon ja ehkä treenaa lisäksi (PAL korkea) ja joilla on sopusuhtoinen aineenvaihdunta, voi omata kohtalaisen kiinteän ja lihaksikkaan kehon ja hyvän luuston: heistä katsottu BMI arvo pitäisi koota transitiossa olevien taulukoiksi ja normaliteetiksi, jollekin nuorten aikuisten ikäluokalle. Jos heillä on klintti ylipainoa, se voi hetkessä humahtaa energiaksi , mitä se ei tee keski-ikäisellä, vaikka PAL arvo muutetaan ( Perusaineenvaihdunnan kerrannainen).

http://www.cdc.gov/nchs/data/nhanes/growthcharts/set2/chart%2015.pdf

Sotaväki-ikäluokan oma BMI arvio pitäisi tehdä monin lisäparametrein, aivan erillään vanhusten ja keski-ikäisten metabolisten oireyhtymien kanssa kamppailevien BMI arvotaulukoista. Siis on luotava uusi taulukko, jota ei ole. Hyvä pohja on neuvoloitten ja kouluterveydenhuollon yli vuosikymmenenen kattavat tiedot. Nuoren aikuisen normaalipaino on looginen jatkumo niistä ajoista.

Vanhusten BMI käyrät ovat erilaiset

Lisäksi yksi tekijä: vanhuksilla alkaa tapahtua näkymätön apoptoosi joka supistaa kehoa kaikin tavoin, luustoa, pituutta, painoa, ja tämä voi tapahtua siten, että BMI ei anna tästä mitään merkkiä, koska kaikki tekijät muuttuvat samalla. Jopa luuston tiheys muuttuu: luusto sinänsä ei ole ylipainoa, vaan olisi terveellistä, jos luut olisivat vetreät, matrix- ja mineraalipitoisia. Siis laihtuminen voi tapahtua luuston pulverisoitumisena ja matriksin katona ja BMI voi olla näennäsesti ja pettävästi normaali, kun pituus myös kutistuu. eikä mitään outoa havaita, jos tuijotetaan vain BMI käyrään tai henkilön ulkoiseen hahmoon- ottamatta huomioon mahdollista tavatonta höyhenen keveyttä.

Dietistit ovat huomanneet, että ne jotka olivat normaalissa BMI arvossaan keski-iässä esim BMI 25-28 tienoolla, alkavat huventua ja hupenemisen ollessa 22 ja alle 22 tämä on jo merkki malnutritiosuunnasta, vaikka se ei ole taulukon " malnutritio"-arvoissa. Saattaa olla että jo alle BMI 24 painoindeksit ovat merkki yleiskunnon romahtamissuunnasta iäkkäillä.

Kasvavan lapsen BMI

Sama numero BMI 22 taas olisi ylipainoa kasvavalla lapsella, joka alkaa kasvunsa noin 50 senttisenä ja 3 kiloisena sieltä BMI arvosta 12. Ja sitten käyrä jatkuu loivana s aaltoisena ja nousevana nuoreen aikuisuuteen noin BMI 20 tasoon 18-20 vuotiaana.
Ja siitä alkaa sitten nuori aikuinen tukevoitua aikuisien stabiiliin luustoon ja kertyviin mineraaleihin ja kehon pysyvimpiin kudoksiin , ihon vahvempiin vaha- ja rasvakertymiin jne, joten moni on keski-iässä siinä BMI 25 molemmin puolin, mitä pidetään normina.

Pitkä hoikka aikuinen ja muut aikuiset

Aikuisella vaikuttaa tässä hyvin paljon mikä on perusrakenne, pitkät hoikat ja paljon liikkuvat miehet ja naiset pysyttelevät varmaan koko ikänsä siinä BMI 19- 20- 21 tienoilla. Sanotaan että soluaineenvaihdunnallisesti ja biologisesti ottaen sellainen 21 tason BMI onkin edullinen. Solut pääsevät helposti suorittamaan sitä remodeling tehtävää ja ulottuvat ottamaan varastorasvoja käyttöön. Siis ihminen on kuin gaselli ja jaksaa hyvin. Riippuu paljon siitä, miten paljon harrastaa liikuntaa ja kuinka ravitsevaa ruokaa käyttää, että saa tämän kaikenpuolin soluedullisen tilanteen pysymään myös terveellisenä. Jos ihannepaino on tupakanpolton tuottama, ei se nyt kovin edullinen solakoituminen sekään ole. Sellainen tilanne voi olla esim konttorityötä tekevällä miehellä, joka liikkuu vapaa-aikana , mutta ei mitenkään tee lihastreenauksia.

Jos samainen henkilö alkaisi treenata kehonsa lihaksia, olla tupakoimatta ja samalla nostaisi energian käyttöä, BMI nousisi jonkin verran lihasten ja tukikudosten tiivistymisen takia. Mutta se on vain normalisoitumista , eikä lihomista.

Mutta useimmin tavalliset urheilijat joilla on tukevat hartiat ja mahtavat lihakset, ovat BMI arvoltaan yli 30 ja se on aivan normaalia. Toisaalta ei pitäisi urheilla niin että se vähentää elinikää.

Jos on virkamisammatissa oleva mies, hyvä kuntoinen, ”A-ykköstä” vielä reservissä, jos mitä sattuu, ja liikkuu paljon vapaa-aikana, ja BMI on 24, voi sanoa, että siinä ei ole varaa tiputtaa yhtään painoaan ja ravinnon on oltava todellakin hyvä, jos sama valmiustila halutaan säilyttää. Ei se kyllä ihan vain paperin tekstinä säily.

Kuitenkin aikuiset ja siviilielämässä työtään tekevät eivät kai yleensä harrasta ”itsensä piinaamista ” sillä ajatuksella, että milloin tahansa voidaan kutsua reserviin ja aktiivipalveluun, tällöin on ihan normaalia, että ennen hyvinkin tarkalle ja treenaavalle kehittyy joitain kiloja varastorasvaa sellaista hyvinvoinnin reserviä. BMI voi näissä puitteissa haitatta nousta tasoon 27, ollaan arveltu. Silloin ei vielä starttaa jatkuvan ylipainon kehittyminen eikä insuliiniresistenssi. Solut ulottuvat saamaan ravintorasvoja. Tosin yli 27 BMI-arvo keski-ikäisellä virkamiehellä voidaan katsoa ylipainoa triggeröiväksi tilanteeksi. Mutta painon tarkoituksellisesta laskemisesta alle BMI 27 ei liene hyötyä, varsinkaan jos noudattaa kaikkia terveellisestä dieetistä ja terveellisistä rasvoista annettuja neuvoja, jolloin vararasvatkin ovat terveellistä ja hyödyllistä laatua, mikä merkitsee ihon kunnossapysymiselle ja korjaantumiselle edullista lähtöasemaa. Huumorikin pysyy hyvänä.

Harva keski-ikäinen harrastaa atleettiurheilua. Heti kun tulee kyseeseen erittäin raskaan työn tekijät, atleetit tai ne, joilla on työn takia tukeva luusto ja lihakset, pitää ottaa arvioon muita tekijöitä kuin ” virkamiesten BMI taulukot”.

Jos miesten tyyppilihavuudelle ominainen omenan muotoinen vyötärölihavuus esiintyy ja BMI on yli 25- 27, se on vaarallista lihavuutta ja siihen kannattaa pohtia monipuolisesti strategiaa, josta paras on saada nostettua HDL- kolesterolin osuus jollain tekniikalla, joita on monta.

Jos vatsalihakset ovat vahvat ja voimakkat kuin ”leviatanilla” kuten sanotaan, ja BMI on kuitenkin yli 32, voi päätellä että BMI kertyy vahvasta tukirangasta ja lihasmassasta ja luuston tiiveydestä.

Samalla on hyvä pohtia mikä on fyysisen aktiviteetin taso PAL, ja energian tarpeen taso ja muut tekijät, ovatko ne toisiaan vastaavia, loistokunnon ja atleettisen rakenteen kanssa. Tässä merkitsee myös, mikä on seerumin rasvojen taso, verenpaine, ja muut metaboliaa kuvaavat tekijät. Jos niissä on jotain pokkeavaa, se muuttaa BMI tavoitetta ja silloin olisi tietysti sellainen korkeintaan BMI27 ainakin monille ollut turvallinen.

Sanotaan että pitkäikäisimmät maapallolla ovat niitä, joilla on BMI 27, siis pientä hyvinvoinnin merkkiä kehossa. Mutta jos ero BM24 - ja BMI 27 välillä olisi vyötärölihavuutta,tuossa pallean alla tuntuvaa silloin tulisi suosia alempaa BMI:tasoa.

VANHUKSEN MALNUTRITIO

Kuten sanottu lapsille on tehty omia BMI aaltokäyriään vauva-iästä nuoriksi aikuisiksi, tytöille ja pojille erikseen.

Vanhuksille on välttämätöntä luoda omat käyränsä, kun he alkavat laskea - varsinkin hoitolaitoksissa- tasosta 22 kohti alkutasojaa, mistä elämä alkoi < style="font-weight: bold;">Malnutrition hoitamisessa BMI on kaikkein tärkein parametri talonpoikaisjärjen lisäksi. Aikuinen mies menehtyisi jo BMI olisi lähenisi 13 ja naiset viimeistään jos BMI olisi 11.5 Näin ollaan arveltu, mutta aliravitut voivat menehtyä korkeammillakin BMI arvoilla irtoavaan typpeen kehon hajotessa.

Auschwitzissa käytettiin siis BMI:n laskemista itsestään ihmistä sammuttaviin arvoihin käyttämällä ravintoenergian puutetta ( Energiaa 0- 4MJ) ja sen lisäksi pakkotyötä ( erittäin korkea PAL, perusaineenvaihdunnan energian käytön kerrannainen, jolloin energian tarve nousi 2-3- kertaiseksi ja keho kului elimiltään energiaksi, katabolisesti). Tietämys energian merkityksestä oli hyvin korkeatasoista siihen aikaan. Natsit itse saivat käyttää 5000 kcal dieettejä, mikä oli 21 MJ.), tuskin ihmiskeho pystyy kuluttamaan enempää energiaa päivässä.
he käyttivät myös tarkoituksetonta työtä, esim kivikasan jatkuvaa siirtämistä leirin toisesta päästä toiseen päivän aikana, josa työn täydellinen tarkoituksettomuus vaikutti psyykkiseltä osalta musertavasti.

On hyvin tärkeää kroonikkopotilaitten hoidossa ymmärtää tämän BMI- tekijä ja sen viitteellisyyden. BMI on niitä perusparametreja, mitä sairaalassa pitäisi katsoa, koska ruoka on monille se tärkein lääke, ruoka antaa energiaa ja proteiinia. Energia (hiilihydraatit ja rasvat) estävät, että kehon valkuaispitoiset elimet eivät kulu kehon ravinnoksi ja pilkkoudu pois.

Jos BMI laskee niihin arvoihin, joista sanotaan, että ne ovat kroonisen proteiini- ja energiapuutteen alueita, ihmisen keho käyttää kehon omat proteiinit, elimet pienenevät, sydän ja lihakset, maksa, ja muut rauhaset pienenevät kooltaan. Aivot ovat se, jolle tätä energiaa otetaan kehosta. Aivot voivat säilyä pitkään elävinä tällaisessa muun kehon kuihtumisessa, koska kaikki mitä kehossa on, on aivon, psyykken ja persoonan ylläpitämiseksi. Nälkätilassa aivot käyttävät rasva-aineita kehosta, syntetisoivat glutamiinia irtoavasta typestä.

LASTEN MALNUTRITIO

Tässä on nyt taas musta –aukko: Nämä aikuisten aliravitsemusta kuvaavat arvot ovat aikuisuudesta käsin katsottavissa ensi sijaisesti henkilöillä, joilla on jo ollut joskus esim BMI 25 tai muu normaali alue. Jotta voi presisoida lapsen malnutrition asteen, sen täytyisi perustua neuvolakortteihin, joissa asia on vuosien varrella jo seurattu kasvukäyrillä ja sitten voidaan huomata, jos käyrä kääntyy alas, kohti malnutritiota; tai ei kohoa tavalliseen tapaan, syy siihen Suomessa on tavallisesti keliakia tai diabetes. Tietysti anoreksia ja muutkin syyt voivat näkyä käyrässä.

LASTEN LIHAVUUS

On lapsilihavuutta, jos BMI nousee loivalta käyrältään liian jyrkästi ylöspäin viettävälle käyrälle ja tavoittaa BMI 20 tason paljon ennen nuorta aikuisuutta.

Jos tällaiselta liian jyrkästi nousevalta käyrältä menee suoraan armeijan tarkastuksiin, on asia monipuolisti harkittava, mitä jokin BMI arvo tarkoittaa individuellisti ottaen.

Asia voi olla pitkäaikainen ongelma, metabolinen virhe, jonka normalisointi omalle kasvukäyrälle pitää tapahtua muutaman vuoden taitavalla ohjelmoinnilla. esim asennetaan tavoiteeksi BMI 25 tai 26 ikään 25 vuotta mennessä , ja tästä voi interpoloida sen pienen painonpudotuksen mikä ehkä puolessa vuodessa on suositeltavaa, jotta muutaman vuoden päästä on turvallinen BMI alue. Pienikin reduktio painossa kääntää painon nousun tasapainon painon normalisoitumiseen. Tämän ymmärtää esim autosta ja mäestä. Alamäen ei tarvitse olla jyrkkä kun se vain on hieman alamäkeä, niin auto menee itsestään siihen suuntaan. Joskus sellainen reduktio on ehkä yksi leipä vähemmän ja yksi liikuntalenkki enemmän.

Kun nyt kerätään sotilaita siviilistä, kaikki tulevat aivan ”villikäyristä” ja nyt kun otetaan kasvuvaiheessa olevasta BMI, tilanne on mitä hahmottamattomin, missä millään keski-ikäisten aikuisten platootaulukolla ei ole mielestäni mitään relevanttia merkitystä eferenssinä siinä vaiheessa. Muuttujia on hyvin paljon ja mikä olennaisinta PAL on muuttumassa voimien ja taitojen lisääntyessä kerrannaisekseen, mikä voi yhtäkkiäkin humauttaa nuoren kehorasvan energiaksi. Itseasiassa 18- 25 vuotiailla pitäisi olla omat taulukot. Tämä merkitsee myös kansallisesti koska siinä iässä on opiskelut, ammattiin valmistumiset ja armeijatehtävät yleisiä.

Sitä paitsi 18 vuotiailla sinänsä ei pitäisi vielä olla keski-ikäisien BMI 25- 27 painostabiliteettia. normaalistikaan.

Neuvolakortit ja kouluterveystarkastustan paino ja pituustiedot ovat kullan arvoisia kun menee armeijan syyniin. Jokin indikaattori joukossa voisi olla yksilön 10 vuotiaan iässä katsottu BMI ja 15 vuotiaana katsottu BMI. Asioitten ollessa normaalit, niitä ei turhaan dokumentoida terveestä väestöstä.
BMI käyrät pitäisi olla nykyään olemassa lapsista, ainakin joissain paikoin. Ainakin ne on mahdollista laskea olevista tiedoista käsin retroaktiivisdsti. Kaikkein vähiten standardisoitu on se piste, missä tapahtuu sotaväkeen otto. Se on kohta joka ei rasita sairaudenhoitojärjestelmää, joten se ei ole prioritoitu tutkimusaihe. Mutta näyttää siltä , että nyt tässä sokeassa pisteessa on ilmennyt asioita että tulee prioritoiduksi standardoida nuorten armeijalaisten BMI asiat ja soveltaa BMI normalisoiva ohjelma prospektiivisesti. Tässä ei nyt pitäisi perheitten silmäteriä kovasti sortaa, koska tiedekään ei tiedä mitään ratkaisua vielä näihin asioihin. ( Paitsi kuten 2010 tehtiin, lopetettiin armeija nykymuodossaan, mikä oli ensiavun luontoinen ratkaisu tilanteeseen- monen jo menehdyttyä normaalissa väessä). Preventiivistä olisi BMI- ja kasvukanavien kontrolli 1-2 vuotta ennen armeijaan menoa ja suositukset rja liikunnan tasapainotuksesta ennen armeijaa optimaalisen tavoite-BMI alueen tosin ollessa vielä kyseenalainen seikka sen ikäisille. Kun armeija on ammatti, tulee tarkemmin arvioiduksi myös suorituskyky ja työkykyisyys.

INDIVIDUALISOI BMI. SOVELLA IKÄKAUTEEN

Tähän kerron nyt omasta BMI: stä. Olin allergikko ja laiha pienenä, luokan pienin ja perheen ison katraan lyhin, vaikka olin esikoinen , Mutta kun nielurisat leikattiin, lähti jälkeenpäin yhtäkkiä paino nousemaan 10 vuoden jälkeen ja olin aika pullukka kun olin 15, verrattuna siihen tikkutyyliini alle 10 vuotiaana. eikä voi sanoa, ettenko olisi pitänyt karamelleista. Jopa terveyssisar näki virtsanäyteessä vähän sokeria, joten hieman sain vähentää makeisia, Jopa vanhemmat pitivät kerran palkallisen karkkilakkovuoden meille. Saimme palkkion siitä kun emme syöneet yhtään karamellia koko vuoteen. No niin. Sitten olin 160 cm ja 56 kg kun olin 15 vuotta. Tämä tekee BMI arvon 21.88.
Harrastin eniten lukemista, metrittäin kirjoja, joten voi sanoa että tuossa iässä minulle tuo BMI fenotyyppisesti ottaen oli hieman ylipainoa, jossa tosiaan voin hyvin- intressinä koulu ja lukeminen.

Sitten puhkesi keliakia kun olin 35 v ja malnutritio ja olin tikkukokoa taas vuonna 1981. Olin kyllä kasvanut pituutta joten olin 1.62 m ja yhtäkkiä paino oli 50 kg, alle sen mitä 15 vuotiaana. Laihduin 70 kilosta , joita oli raskauksista kertynyt, 50 kiloon puolessa vuodessa. Siis BMI oli tippunut arvosta 26.70 arvoon 19.05 - alle sen mitä 15- vuotiaana.
Tämä BMI on arvokas mittari yksilöllisissä muutoksissa ja vertailuissa samalla ihmisellä- kuten tästä näette. Siis nyt oli BMI arvoni alempi kuin kouluiässä.

Sitten kun aloitin keliaakiadieetin, stabiloitui painovakio takaisin ja nyt on BMI vuosia jo noin 25. Tämä on minulle henkilökohtaisesti stabiili ja hyvä parametri. Minusta BMI 25 -26) on tällaisen 62 vuotiaan naisihmisen oikein hyvä BMI.

Täten haluan sanoa, että jokaisen BMI on INDIVIDUELLI ja siitä pitää saada INDIVIDUELLI käsitys. Sitten voi tulla individuelli kertomus ja se voi selvitää lääkäreillekin monia seikkoja. avuksi. On hyvä tietää elämän kääntöpisteiden BMI:t, jotta voi arvioida tilanteita, kuten minulle oli hyväksi tällainen monitoriapu. Minun kaltaiselleni soveltuu BMI taulukko sellaisenaan. Mutta minulle henkilökohtainen hyvinvointialue on n. BMI 25. Ne nuorten kansanväliset ihannepaivot olivat minulle lähinnä luurankoni painoa, koska minulla on tukeva hämäläinen, perussuomalainen luusto. Esim nämä arvot mitä tässä taulukoin soveltuu ruotsalaisille, joilla on kapeampi luusto kuin suomalaisilla.

Täällä sanotaan että ”Ihannepaino on BMI 18,5-24 naisille ja

BMI 20-25 miehille”, Ainakin täällä Ruotsissa- He ovat lähinnä virkamiestyyppejä rakenteeltaan silloin.

Mielestäni voisi sanoa, että aikuisuuden alussa 18-20 vuotiaana esiintyy luonnostaan ”ihannepainon alarajan arvoja ” ja varhaiskeski-iässä ”ihannepainon yläraja-arvoja ” ja silloin sama henkilö voi olla ihannepainossaan koko aikuisuutensa ajan.

Tätä käyrän kohtaa ei kaiketi ole dynamisoitu oikein vielä sellaiseksi animaatiofilmiksi. . Olisi parasta vain toistaiseksi suorittaa kohorttidokumentaatioita esim sotilailta, opiskelijoilta , yläluokkalaisilta, sanomatta mitään tarkkaa arviota tilanteesta, ennen kuin jokainen ” Rambo” ja ” Einstein” onBMI- hahmoiltaan mitattu ja järkevästi harkittu, onko kunto hyvä ja mitä kaikkea psykofyysinen loistokunto -BMI parametreissä on. Saattaa olla että ei löydetä mitään abdoluuttista yhteyttä BMI:n ja psykofyysisen loistokunnon välillä,

Dietetiikassa
joudutaan tällaiseen luokitteluun, koska on potilasmateriaali kyseessä.
ja tautien vaikutusten korjaaminen pitää hahmotella. henkilöt ovat riippuvaisia laitoksen tarjoamasta ravintoenergiasta ja ravinnon määrä on ekonominen , valtiobudjettia liikuttava luku.

KORKEAT BMI ARVOT

Ylipainoa tai voi sanoa sitä hyvinvointia on alue
BMI 25.0- 29. Gradus I. Pre-övervikt. 1 asteen ylipaino, esiylipainoalue

BMI 30.0- 34.9 Tämä allue 2 A asteen ylipaino kohtalainen ylipaino, moderat övervikt

BMI 35.0- 39.9. Tämä alue 2 B asteen ylipaino eli vaikea ylipaino, grav övervikt

BMI yli 40 Tämä on 3 asteen ylipaino eli hyvin vaikea-asteinen ylipaino
VAARALLINEN YLIPAINO

Jos nyt joku ystäväni sanoisi, että BMI on 40- 45 , sanoisin että hyvä ystävä, suosittelisin että lääkärin ohjeitten mukaan normalisoisit ajan mittaan vuosien varrella BMI arvoja hieman turvallisemmiksi. Jos alkaa siinä BMI miljöössä laskea omin nokin painoa, sitä - arvelen- ei jaksa tehdä tehokkaasti vuodesta toisen ilman asiantuntijain apua. Siis patologinen ylipaino on lääketieteellinen tauti ja hoidettava lääketieteellisesti.

ATLEETTI vai YLIPAINOINEN?

Mutta jos joku sanoo, että BMI on jotain numerolla 3 alkavaa ( 30 ja siitä eteenpäin), katsoisin ensin, mikä on kehon rakenne, ennen kuin sanoisin mitään ylipainosta. Moni naisihminenkin joka omaa BMI arvon yli 30, on siinä miljöössään mitä aikaansaavin, oikein vahva ja toimelias ja arvot saattavat olla aivan hyviä, verenpainetta myöten ja luusto hyvin tukevaa ja kimmoisaa, lihaksiakin voi olla hyvin. Moni sairaala pyörii niitten avulla, joilla BMI on sitä luokkaa.

Tästä voi ymmärtää, että mitään BMI arvoa ei voi aivan sinänsä erillisenä arvioida.

w/h , Waist/ hip ratio

Naisilla tapaa olla sellaista päärynälihavuutta. Kai se on tuttua . Esim voi paastota oikein hyvinkin joitain päiviä ja sitten nauttia oikein makoisan rasvaisen kakun ja hiilihydraattipitoista ruokaa ja yhtäkkiä koko päärynäalue on kimmoisana selluliitista, glykogeeneista ja nesteestä. Maksakin on täynnänsä ravintoa ja voi pihisyttää. Gramma glykogeenia sitoo 4 grammaa vettä -ja niin ravinnon rasvat ovat taas otettu evolutionaalsesti talteen ”päärynään”, lantiot ja reidet, olkavarren varastorasvat ovat asennetut: Piimää sukassa, kuten joku sanoo tai inhimilliset kamelinkyttyrät, joilla sitten pärjäilee hyvin töissä, ettei joka hetki ole kraanan vierellä tai jääkaapilla.

Tämän omena ja päärynä mallisten rasvakertymien muodon kuvaaja on waist hip ratio, w/h suhde. Ruotsalainen sanoo midje/stuss kvot. Vyötärö/lantio suhde.

Katsotaan mittanauhalla vyötärön sentit ja sitten lantion sentit sen laajimmalta kohdaltaan. Jaetaan nämä luvut sitten keskenään ja saadaan suhdeluku.

Miehille on tyypillistä sellainen raja-arvo 1.0 – rakenne kuin vahva pylväs (kapeat vyötäröt kuuluvat naisen hahmoon). Jos tästä suhdeluku kasvaa, se on sitä ” vatsaomenaa”..

Naisilla on omenamuotoinen lihavuus harvinaisempaa. Sen takia suhdeluvun rajana on naisilla yleensä 0.8 ja sen alla olevat arvot kuvaavat naistyyppistä ”päärynänmallista” pyylevyyttä. ”Omenapyylevyys” on naisillekin vaarallista. Se johtuu vatsaonteloon kertyvästä aineenvaihdunnallisesta rasvaliepeestä. Ihanteellisintä olisi, jos tämä viskeraali rasva voisi olla energiaksi saatavissa. Moni rasva-aineenvaihdunnan korjausmenetelmä siirtää tämän vaarallisemman sisälmysrasvan kertymisen sijasta liikaenergiaa ulkoisempiin rasvavarastoihin ja sekös harmittaa monia. He luulevat, että terapia vain lihottaa, vaikka nyt ensi sijaisesti on koetettu saada siirtymään vaarallisen paikan ylimääräistä energiaa ensisijaisesti vaarattomampiin paikkoihin kuten ulkoisiin muotoihin. Tietysti ajan mittaan tulee optimoida energian käyttönsä, kaikki liika energia muuttuu lopulta neutraalirasvaksi (TG), joka on se arvokkain evolutionaalinen energian varastomuoto ihmisessä. Energia on hyväksi kun sen käyttää. Ei kaloreissa mitään vikaa ole, jos ne käyttää. ( Bodil Hulthen) Mitkään herkutkaan eivät ole kielletyjä, kun käyttää energiat. Malnutritiossa herkut ovat jopa juuri se paras kunnon nopea nostaja, ja samalla niistä saa paljon huumoria ja mielialaa kohentavia tekijöitä.

MATALA BMI

On hyvä muistaa nämä kroonisen energia- ja valkuaisainevajeen BMI raja-alueet.

BMI (kg/m 2)
Alipainoaluetta on BMI alle 18.5
Aineenvaihdunnallisten sairauksien osalta vähäiset riskit, mutta muita kliinisiä probleemeja tulee esiin.
I asteen energia-ja proteiinivaje (PEM)

BMI alue 17.0-18.4
II asteen energia-ja proteiinivaje (PEM)

BMI alue 16.0-16.9
III asteen energia-ja proteiinivaje (PEM)

BMI alue alle 16
Hengissäpysymisraja nykyajan ihmiselle on BMI noin 12. Naisille hieman alempi 11,5 ja miehille korkeampi 13. ( HUMAN SURVIVAL and BODY MASS INDEX, avaintermejä).

• PAINONLASKU PROSENTTEINA on myös tärkeä parametri. ajan funktiona.

Yleiskunto on huono, jos painonlasku esim ennen jotain leikkausta on yli 20 %, ja selviäminen leikkauksesta on huonompaa ennusteeltaan. Sellainen pre-ylipainoalue kuin BMI 27 katsotaan siitä näkökulmasta turvallisimmalta, yleistila ja selviytyvyys yllättävistä sairauksista on parempi siitä lähtöpisteestä käsin.

Mutta kuten sanottu. Joku sanoo, että BMI 27 tasoilla ihmiskunnassa eletään pisimpään ja BMI 21 tasoilla ollaan ketterässä kunnossa kuin gasellit vuorilla ja BMI 32 tasoilla ollaan vahvoja kuin atleetit. BMI 17- 18 joukosta löydetään missejä ja kauneuskuningattaria. Ja kaikissa näissä tilanteissa on yhteiskunnallisesti normaalit funktiot menossa. Kaikki BMI arviointi vaatii “talonpoikaisjärkeä” tulkintaan.